Tutkimusartikkeli: Nuorten yksinäisyyden ja ostrakismin taustatekijöitä, seurauksia ja suojaavia tekijöitä

Uudessa Right to Belong -hankkeen pitkittäistutkimuksessa tunnistettiin nuoruusikäisillä erilaisia yksinäisyyden ja ostrakismin, eli sosiaalisen ulossulkemisen, alaryhmiä. Lisäksi tunnistettiin näihin alaryhmiin liittyviä seurauksia, taustatekijöitä ja suojaavia tekijöitä.

Tutkimuksessa löydettiin neljä varsin pysyvää nuorten alaryhmää: 1) runsas emotionaalinen yksinäisyys (25 %), 2) runsas ja lisääntyvä sosiaalinen yksinäisyys (15 %), 3) runsas vertaisryhmästä ulossulkeminen ja runsas sosiaalinen näkyvyys (9 %) sekä 4) ei pulmia vertaisten kanssa (51 %). Emotionaalinen yksinäisyys tarkoittaa läheisen ystävyyssuhteen puuttumista, kun taas sosiaalinen yksinäisyys laajemman sosiaalisen verkoston kaipuuta. Ostrakismi sen sijaan on tahallista tai tahatonta sulkemista ulkopuolisuuteen.

Nuorilla, joilla ei ollut pulmia vertaisten kanssa, oli vähiten sekä sisäänpäin suuntautuneita oireita (esim. masentuneisuus ja ahdistuneisuus) että ulospäin suuntautuvaa ongelmakäyttäytymistä (esim. käytösongelmat ja väkivaltaisuus), ja muita nuoria vähemmän myös koulutuksen keskeyttämisajatuksia. Myöhemmin ilmenevät sisäänpäin suuntautuvat oireet sen sijaan vaikuttavat olevan tyypillisiä etenkin sosiaalista yksinäisyyttä kokeville nuorille ja poliisikontaktit ja rötöstely emotionaalista yksinäisyyttä kokeville nuorille. Vertaisryhmän ulossulkemista kokeville nuorille oli myös muita ryhmiä tyypillisempää normeja rikkova käyttäytyminen, poliisikontaktit sekä sairauspoissaolot ja lintsaaminen koulusta.

Tutkimuksen valossa näyttää siltä, että yksinäisyydeltä nuoria suojaavat mm. vahva tahdonalainen itsesäätely, prososiaaliset taidot sekä läheiset suhteet vanhempien ja opettajien kanssa. Sen sijaan sosiaalista yksinäisyyttä näyttäisivät ennakoivan nuoren heikko itsetunto, vähäinen ulospäinsuuntautuneisuus, runsas kiinnostus muita ihmisiä kohtaan ja korkea negatiivinen emotionaalisuus.

Uutta tietoa yksinäisyyden ja ostrakismin alatyypeistä, niiden seurauksista ja riski- ja suojaavista tekijöistä voidaan käyttää ohjaamaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja kohdennettuja interventioita yksinäisyyden ja ostrakismin vähentämiseksi.

Tutustu tutkimukseen:

Kiuru, N., Salmela-Aro, K., Laursen, B., Beattie, M., Vasalampi, K., Tunkkari, M., & Junttila, N. (2024). Profiles of loneliness and ostracism during adolescence: Consequences, antecedents, and protective factors. Child Psychiatry & Human Development.