Kansalliset yksinäisyysstrategiat yleistyvät etenkin korkean tulotason maissa

Tuore katsausartikkeli tarkasteli, miten WHO:n eri jäsenmaat ovat ottaneet yksinäisyyden huomioon kansallisessa politiikassa. Katsauksen mukaan kahdeksalla jäsenvaltiolla, mukaan lukien Suomi, on erillinen strategia tai ohjelma, joka käsittelee yksinäisyyttä tai sosiaalista eristäytymistä.

Analysoiduissa strategioissa yksinäisyys nähdään yhä useammin laajana yhteiskunnallisena haasteena, ei pelkästään yksilön ongelmana. Tavoitteina korostuvat yhteisöllisyyden vahvistaminen, eri toimijoiden – kuten julkisen sektorin, järjestöjen ja yhteisöjen – yhteistyö sekä yksilöiden ja organisaatioiden tukeminen yksinäisyyden ehkäisemisessä.

Tutkimus nostaa esiin myös keskeisiä kehittämistarpeita: strategioissa painotetaan tutkimustiedon lisäämistä, stigman vähentämistä ja tietoisuuden kasvattamista, yksinäisyyden vahvempaa integroimista osaksi julkista päätöksentekoa sekä yhteisöpohjaisten ratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottoa.

Katsaus kuitenkin korostaa, että vaikka yksinäisyys on noussut poliittiseen keskusteluun, käytössä olevien toimien vaikuttavuutta ei ole vielä arvioitu kunnolla. Jotta strategioilla tai ohjelmilla olisi todellista vaikutusta, ne tarvitsevat riittävää rahoitusta ja systemaattista arviointia.

Tutustu artikkeliin:

Goldman, N., Alemdar, M., Megges, H., Matsumoto, N., Schoenmakers, E., van den Berg, P., Lasgaard, M., Christiansen, J., Junttila, N., Goldman, A., Draxl, D., El-Osta, A. & Qualter, P. (2026). National policy responses to address loneliness: A global scoping review of 194 WHO member states. Health Policy, 165.