Uusia tutkimusjulkaisuja: Nuoret toivovat sekä yksilö- että yhteisötason ratkaisuja yksinäisyyteen puuttumiseksi

Right to Belong -tutkijoiden uudet tutkimustulokset valottavat nuorten tarpeita ja toiveita palvelujen kehittämiseksi. Tulokset havainnollistavat, että palvelujen kehittämiseksi on tärkeää ymmärtää yksinäisyyden monimuotoisuutta: erilaiset kokemukset edellyttävät erilaisia tuen tapoja. Yksinäisyyden ehkäisemiseen tarvitaan laajasti mukaan kaikki yhteisöt, joissa nuoret viettävät aikaa.

Kaarakainen ym. (2025) tutkimuksessa selvitettiin nuorten kokemuksia yksinäisyydestä hyödyntäen MLL:n Nuortennetin keskustelupalstalta kerättyä aineistoa. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä yksinäisyyden syistä ja ilmenemisen muodoista. Aineisto koostui vuosina 2010–2023 käydyistä Nuortennetti-keskusteluista, jotka liittyivät jatkuviin yksinäisyyden kokemuksiin. Keskustelujen analyyseistä tunnistettiin kahdeksan erilaista yksinäisyyden ulottuvuutta:

1. Kiusaamiseen ja väkivaltaan liittyvä yksinäisyys. Syntyy usein koulussa tapahtuvasta pitkäaikaisesta kiusaamisesta ja väkivallasta, jotka johtavat itsetunnon heikkenemiseen ja ahdistukseen.
2. Emotionaalinen yksinäisyys. Ilmenee, kun nuori kokee ihmissuhteensa riittämättömiksi tai konfliktien sävyttämiksi.
3. Ongelmien kasautumiseen liittyvä yksinäisyys. Johtuu moninaisista ongelmista, esimerkiksi mielenterveysongelmista ja perhevaikeuksista, joiden alle nuori kokee hautautuvansa.
4. Sosiaalinen yksinäisyys. Vertaisten ja ystävien puutetta, mikä usein mielletäänkin yksinäisyyden määritelmäksi ihmisten arkipuheessa.
5. Ostrakismiin liittyvä yksinäisyys. Syntyy ryhmästä ulossulkemisen kokemuksista.
6. Normista poikkeamiseen liittyvä yksinäisyys. Juontuu erilaisuuden kokemuksesta, ja voi liittyä muun muassa ulkonäköön, persoonallisuuteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen.
7. Perheympäristöön liittyvä yksinäisyys. Voi liittyä perheen taloudellisiin vaikeuksiin, ristiriitaisiin perhesuhteisiin tai vanhempien kontrolloivaan kasvatukseen, jotka estävät sosiaalisten suhteiden muodostumisen.
8. Eksistentiaalinen yksinäisyys. Kuvastaa syvää erillisyyden tunnetta ja vaikeutta löytää paikkaansa maailmassa.

Tulokset syventävät ymmärrystä yksinäisyyden monimuotoisuudesta sekä siitä, että erilaiset yksinäisyyden kokemukset edellyttävät erilaisia tapoja tukea nuoria. ”Nuorten yksinäisyys pitäisi ymmärtää aiempaa monimuotoisempana ilmiönä. Yksinäisyyden kokemuksen taustalla olevat tekijät pitää tunnistaa, jotta nuorta voidaan aidosti auttaa”, toteaa projektitutkija Suvi-Sadetta Kaarakainen.

Nuorten yksinäisyyden vähentämiseksi on tärkeää, että nuorille suunnatut palvelut kehittävät osaamistaan ja menetelmiään yksinäisyyden tunnistamisessa ja nuorten auttamisessa nuorten omista tarpeista lähtien. ”On tärkeää, että nuorta itseään kuunnellaan, eikä tehdä tulkintoja esimerkiksi sen perusteella, miten tämä oirehtii”, jatkaa Kaarakainen.

Nuorten ratkaisuja yksinäisyyteen

Virmasalo ym. (2024) tutkimuksessa puolestaan selvitettiin sitä, millaisia ideoita yksinäisyyden ratkomiseen nuorilla itsellään on. Tutkimusaineisto kerättiin niin kutsutun verkkoaivoriihen avulla, joka toteutettiin yhdessä Right to Belong -hankkeen yhteistyökumppani FountainParkin kanssa.

Kysely toteutettiin yläkouluikäisillä nuorilla kouluympäristössä, koska koulu on olennainen osa nuorten kokemusmaailmaa. Vastauksissa nousikin suurimpaan osaan koulun rooli yksinäisyyden vähentämisessä. Kouluun liittyviä toimia olivat muun muassa:

• apua tarvitsevien perheiden tukeminen nopeammin ja tehokkaammin
• ennaltaehkäisevät toimet (esim. kaveri- ja tunnetaitojen opettaminen)
• asennekasvatukseen panostaminen varhaisessa vaiheessa
• erityisoppilaiden integrointi tavallisiin luokkiin
• jatkuva ryhmäyttäminen koulussa
• kodin ja koulun välisen yhteistyön tiivistäminen
• opetusryhmien pienentäminen
• välituntivalvojat, jotka auttaisivat yksinäisiä lapsia löytämään seuraa

Lisäksi koettiin tärkeäksi tarjota mielenterveyden tukea, kouluttaa koulun ammattilaisia sekä syventää neurokirjoon liittyvää ymmärrystä. Muita mainittuja keinoja olivat mm. luottamus- ja tukioppilaiden sitouttaminen yksinäisten tukemiseen sekä ohjattu toiminta välitunneilla ja koulun jälkeen.

Myös harrastuksiin liittyviä ideoita oli paljon. Tärkeänä pidettiin esimerkiksi harrastusten mahdollistamista jokaiselle riippumatta perheen ja nuoren resursseista, sekä vähemmän tavoitteellisen, matalan kynnyksen harrastustoiminnan tarjoamista. Matala kynnys ei kuitenkaan nuorille tarkoittanut aikuisten poissaoloa – päinvastoin. Ryhmäyttämistä ja tunnetaitojen opettamista painotettiin myös vapaa-ajan aktiviteeteissa.

Kodin rooli nähtiin tärkeänä yksinäisyyden ehkäisemisessä, erityisesti sosiaalisten taitojen ja empatian kehittymisessä sekä lasten ja nuorten kaverisuhteiden tukemisessa. Ruutuajan rajoittaminen, yhteinen perheenä vietetty aika ja yhteiset ruokailuhetket nähtiin keinoina edistää perheen yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta. Lisäksi nuorten vastauksissa nousivat muut yksinäisyyttä ehkäisevät ja mielenterveyttä tukevat palvelut, sosiaalinen media sekä vertaisten ja yksilön oma rooli.

”Suurella osalla nuorista on hyvinkin jäsentynyt kuva yksinäisyydestä ilmiönä ja sen ratkaisuista. Nuoret kuitenkin tarvitsevat ja haluavat aikuisten apua yksinäisyyden ratkaisemiseen. He asettavat aikuisille suuret odotukset sekä yksinäisyyden tunnistamisessa että sen ehkäisyssä – ja ihan syystäkin”, toteaa projektitutkija Ilkka Virmasalo.

Tutustu tutkimusartikkeleihin:

Kaarakainen, S.-S., Helenius, J., & Laakso, M. (2025). Exploring Loneliness Among Young People: Thematic Analysis of Loneliness Experiences on Finnish YouthNet Discussion Forum. Youth & Society, 0(0).

Virmasalo, I., Kaarakainen, S.-S., & Kyösti, A. (2024). Nuorten näkemyksiä yksinäisyyden ratkaisuista. Kasvun tuki -aikakauslehti, 4(2).