Sosiaalisella ja emotionaalisella yksinäisyydellä erilaisia vaikutuksia nuorten psyykkiseen hyvinvointiin ja päihteiden käyttöön
Tuore tutkimus selvitti erilaisten yksinäisyyden muotojen yhteyksiä nuoren psyykkiseen hyvinvointiin ja päihteiden käyttöön. Tulosten perusteella sosiaaliseen ja emotionaaliseen yksinäisyyteen liittyi erilaisia ongelmia, joten yksinäisyyden muodon tarkempi tunnistaminen on tärkeää interventioiden kohdentamisen kannalta.
Tutkimuksen (Tunkkari ym. 2025) tulokset osoittavat, että runsas sosiaalisen yksinäisyyden* ja ostrakismin kokemus lisäsi nuorilla riskiä henkiseen pahoinvointiin. Emotionaalisen yksinäisyyden kokemukset olivat puolestaan yhteydessä runsaampaan päihteiden käyttöön.
Myös nuoren iällä havaittiin olevan vaikutusta oireiluun. Emotionaalinen yksinäisyys oli vahvemmin yhteydessä runsaampaan päihteiden käyttöön ja psyykkiseen pahoinvointiin vanhemmilla oppilailla, kun taas sosiaalisen yksinäisyyden ja pahoinvoinnin yhteys oli voimakkaampi nuoremmilla oppilailla.
– Tuloksemme osoittavat, että interventioiden kohdentamisen kannalta on tärkeää tunnistaa, millaista yksinäisyyttä nuori kokee, sekä huomioida myös nuoren ikä, kertoo tutkijatohtori Mari Tunkkari Jyväskylän yliopistolta.
Tutkimuksessa selvitettiin myös aikuisilta saadun tuen yhteyttä nuoren hyvinvointiin. Opettajilta saatu vahva tuki suojasi hyvinvointia erityisesti niillä nuorilla, jotka kokivat ostrakismia, kun taas perheeltä saatu vahva tuki suojasi erityisesti nuoria, jotka kokivat sosiaalista yksinäisyyttä.
– Koska opettajien tuella näyttää olevan merkittävä rooli ostrakisoitujen nuorten hyvinvoinnin tukemisessa, on tärkeää vahvistaa opettajien valmiuksia tunnistaa ostrakisoituja oppilaita osana opettajankoulutusta, toteaa Tunkkari.
* Sosiaalinen yksinäisyys tarkoittaa laajemman sosiaalisen verkoston kaipuuta, kun taas emotionaalinen yksinäisyys läheisen ystävyyssuhteen puuttumista. Ostrakismi sen sijaan tarkoittaa tahallista tai tahatonta sulkemista ulkopuolisuuteen.