Tutkimusartikkeli: Äidin raskausajan stressinsäätelyjärjestelmän toiminnan yhteydet lapsen sosioemotionaalisten vaikeuksien määrään

Uuden tutkimuksen perusteella äidin raskausajan stressinsäätelyjärjestelmän toiminnan merkitys lapsen sosioemotionaaliselle kehitykselle näyttäisi korostuvan äidin kohonneisiin raskausajan masennusoireisiin yhdistettynä. Näin ollen lapsen varhaista sosioemotionaalista kehitystä tukevat toimet, kuten äidin masennusoireiden tunnistaminen ja hoitaminen, olisi tärkeä ajoittaa jo raskausaikaan, kuten äitiysneuvolaan.

Uudessa tutkimusartikkelissa selvitettiin yhteyksiä äidin raskaudenaikaisen stressihormonikortisolipitoisuuden ja lapsen sosioemotionaalisten vaikeuksien välillä lapsen ollessa kaksi- tai viisivuotias. Lisäksi tutkittiin, ovatko mahdolliset yhteydet riippuvaisia lapsen sukupuolesta ja vaikuttaako äidin raskaudenaikainen masennusoireilu näihin yhteyksiin.

Stressinsäätelyjärjestelmän toiminnan lopputuotteena erittyvän kortisolin pitoisuutta voidaan mitata edeltävien kuukausien ajalta hiusnäytteestä. Alku-keskiraskauden aikaista kortisolitasoa mitattiin yhteensä 321 äidiltä ja keski-loppuraskauden kortisolitasoa 121 äidiltä hiusnäytteistä kuluneen viiden kuukauden ajalta. Äidin masennusoireita kartoitettiin EPDS-kyselyillä raskaudesta alkaen ja tutkimuksessa huomioitiin tilastollisesti useita mahdollisia sekoittavia tekijöitä, joista saatiin tietoa kyselylomakkeista sekä THL:n syntymärekisteristä. Äidit raportoivat lapsen sosioemotionaalisesta kehityksestä kahden vuoden (BITSEA-kysely) tai viiden vuoden (SDQ-kysely) iässä.

Äidin matalampi loppuraskauden kortisolitaso oli yhteydessä lapsen suurempaan sosioemotionaalisten vaikeuksien kokonaismäärään kahden vuoden iässä sekä tunne-elämän pulmiin kahden ja viiden vuoden iässä. Äidin matalampi keskiraskauden kortisolitaso oli yhteydessä suurempaan oireiden kokonaismäärään sekä lisääntyneeseen käytösoireiluun ja yliaktiivisuuteen viisivuotiailla tytöillä. Kun huomioitiin yhteisvaikutuksen äidin raskaudenaikaisten masennusoireiden ja kortisolitason välillä, todettiin negatiivinen yhteys äidin kortisolitason ja lapsen oireiden välillä vain silloin, kun äidin masennusoireet olivat koholla.

Lapsen sosioemotionaalisen kehityksen eli tunne-elämän ja käyttäytymisen säätelyn haasteet voivat olla yksi altistava tekijä myöhemmän iän yksinäisyydelle ja ostrakismille vaikuttamalla mm. yksilön kykyyn olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja luoda kaverisuhteita. Varhaiset sosioemotionaalisen säätelyn vaikeudet ennustavat myös myöhemmän iän mielenterveyden ongelmia, jotka voivat myös myötävaikuttaa yksinäisyyden ja ostrakismin syntyyn.

Tutustu tutkimukseen:

Mustonen P., Kortesluoma S., M. Scheinin N., Perasto L., Kataja E.-L., Tervahartiala K., J. Tuulari J., Coimbra B., S.Carter A., Rodrigues A. J., Sousa N., Paavonen E. J., Korja R., Karlsson H.,& Karlsson L. (2024). Negative associations between maternal prenatal haircortisol and child socioemotional problems. Psychoneuroendocrinology 162.