Kaupunkien rooli on keskeinen lasten ja nuorten yksinäisyyden ratkaisemisessa
Tuore tutkimus osoittaa, että yksinäisyys on noussut kaupunkien hyvinvointityön strategiseksi kysymykseksi. Suurten kaupunkien merkitys lasten ja nuorten yksinäisyyden ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa on keskeinen, koska niiden toiminta vaikuttaa samanaikaisesti yksilöiden arkeen ja laajempaan yhteiskunnalliseen kehitykseen.
Lasten ja nuorten yksinäisyys on merkittävä hyvinvointiin vaikuttava yhteiskunnallinen ongelma. Uusi tutkimus tarkastelee yksinäisyyttä julkisen politiikan kysymyksenä kansallisella (makro), paikallisella (meso) ja yksilöllisellä (mikro) tasolla. Monet kaupunkien ratkaisut voivat välillisesti vahvistaa sosiaalisia suhteita ja yhteisöllisyyttä sekä ehkäistä yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksia.
Hallinnon tutkimus -lehdessä julkaistu tutkimus (Kyösti & Paananen, 2026) tarkastelee Suomen kahdenkymmenen suurimman kaupungin hyvinvointisuunnitelmia osana palveluekosysteemiä lasten ja nuorten yksinäisyyden näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisena julkisen toimintapolitiikan kysymyksenä lasten ja nuorten yksinäisyys näyttäytyy kaupungeissa sekä millaisia tavoitteita hyvinvointisuunnitelmissa esitetään lasten ja nuorten yksinäisyyden ratkaisemiseksi.
Hyvinvointisuunnitelmien analyysi osoittaa, että yksinäisyys ymmärretään yhteisötason ongelmana, johon tulee vaikuttaa monilla eri toiminnan tasoilla.
– Kaupungeilla on keinoja vaikuttaa paitsi sosiaalisiin kohtaamisiin ihmisiä yhteen kokoavalla toiminnalla, myös luoda yhteisöllisyyden vahvistumisen mahdollisuuksia esimerkiksi rakennetun ympäristön suunnittelulla. Samaan aikaan kaupungit kokoavat yhteen eri toimijoita yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Näin ollen kaupunkien hyvinvointisuunnitelmien merkitys ei ole pelkästään strateginen, vaan niiden avulla koordinoidaan monitoimijaisia keinoja yksinäisyysilmiön ratkaisemiseksi, summaa erikoistutkija Anni Kyösti Turun yliopistolta.