Blogi: Ammattilaisten salassapito- ja vaitiolovelvollisuus ei saa vaikeuttaa nuoren avunsaantia
“Eikö ne ammattilaiset puhu keskenään lainkaan?”
”Tää työntekijä on ehkä viides puolentoista vuoden aikana, ne vaihtuu koko ajan, en todellakaan jaksa enää yhtään kertaa alkaa kertomaan mun asioista alusta alkaen.”
Nämä nuoren sitaatit palveluista herättivät meitä keskustelemaan strategisen neuvoston YOUNG-tutkimusohjelman järjestämässä sidosryhmätilaisuudessa, jonka teemana oli ”Aikuinen, kuuletko nuorta?”
Tilaisuutta varten oli kerätty verkostojen kautta nuorten huolia, ja yksi toistuva teema huolissa oli avun hakeminen ja palvelut.
Nuoren huolet laittavat miettimään, miten näin voi olla. Emmehän me aikuisetkaan jaksa hakea apua, jos jokaisella kerralla joudumme palaamaan alkupisteeseen kokemustemme kanssa. Mitä voisimme tehdä toisin, jottei pahoinvoivan nuoren tarvitsisi kerta toisensa jälkeen toistaa vaikeita, jopa traumaattisia kokemuksiaan eri ammattilaisille saadakseen apua?
“Aikuinen, kuuletko nuorta?” -tilaisuuden dialogeissa tunnistimme, että monissa tapauksissa ammattilaiset kokevat salassapito- ja vaitiolovelvollisuuden vaikeuttavan nuoren avunsaantia. Kuitenkin esimerkiksi opiskeluhuoltolaki antaa ammattilaisille mahdollisuuden tietyissä tilanteissa luovuttaa oppilaan tuen järjestämiseen tarvittavia tietoja muille toimijoille. Lisäksi se jopa velvoittaa opettajia ohjaamaan opiskeluhuoltopalveluja tarvitsevan oppilaan palvelujen piiriin ja antamaan tuen tarpeen arvioimiseen tarvittavat tiedot.
Tietosuojaoikeudet kuuluvat nuorille siinä missä aikuisillekin, ja niitä täytyy ehdottomasti kunnioittaa. Nähdäksemme pulmana kuitenkin on, että tietosuojaan liittyvät säädökset ovat niin vaikeasti ymmärrettäviä, että tietoa ei välttämättä rohjeta jakaa silloinkaan, kun se olisi perusteltua ja nuoren edun mukaista. Tarvetta olisi siis ammattilaisille suunnatuille koulutuksille, selkeille ohjeille ja tapausesimerkeille, jotta jokainen ammattilainen tuntisi oikeutensa ja velvollisuutensa – ja ennen kaikkea uskaltaisi niitä tarpeen vaatiessa käyttää. Myös lainsäädäntöä voisi tarkistaa ja selventää esimerkiksi osoittamalla lisää arjen tilanteita, joissa salassapidosta voisi poiketa ja ammattilaisella olisi oikeus luovuttaa rajattua tietoa muille nuoren kanssa työskenteleville. Näin annettaisiin nuorelle edes mahdollisuus sujuvaan palvelupolkuun.
Näemme tärkeänä, että nuorten kanssa toimivat aikuiset voisivat hyödyntää enemmän toistensa tekemää työtä. Voisivatko aikuinen ja nuori esimerkiksi yhdessä tavata seuraavaa ammattilaista ja kertoa mistä on kyse ja mitä on jo tehty? Tällainen avoin yhdessä nuoren kanssa tehty kapulan vaihto luo myös luottamusta seuraavaan palveluun, silloinkin kun yksityiskohtaiset tiedot aiemmasta löytyvät potilas- tai asiakasasiakirjoista. Muissa kuin sote-palveluissa aikuinen voisi laatia yhdessä nuoren kanssa koosteen, josta löytyisi taustatiedot tilanteesta ja jo tehdyistä toimenpiteistä. Tällöin seuraava ammattilainen saisi tarvittavat tiedot ja samalla nuoren luottamus palveluihin ja ammattilaisiin vahvistuisi.
On myös hyvä miettiä, mitä ammattilaisten puhumattomuus viestii nuorelle. Jos kukaan tavatuista ammattilaisista ei ole kuullut tilanteesta etukäteen mitään, nuori voi kokea, ettei hän tai hänen asiansa ole tärkeä. Varmasti me aikuiset olemme yhtä mieltä siitä, että se ei ole viesti, jonka nuorille haluamme antaa!
Petra Heikkinen, vuorovaikutusvastaava, Right to Belong -tutkimuskonsortio
Marke Hietanen-Peltola, ylilääkäri, THL
Päivi Berg, dosentti, yliopistotutkija, IMAGINE-tutkimuskonsortio